29.5.2010

Kuvia! Manna @ Maailma Kylässä -festivaalit, Helsinki 29.5.2010

Maailma kylässä -festariesiintyminen oli ensimmäinen kerta, kun näin Mannan livenä. Spotify, MySpace jne. kautta on musiikkia tullut kuunneltua jonkin verran. Ja pitkään olen ollut erittäin kiinnostunut Mannan näkemään lavalla, mutta aina jäänyt näkemättä muiden menojen, aamulla odottavien töiden ym. syiden vuoksi. Tällä kertaa sain onneksi  itseni raahattua Helsingin Kaisaniemen puistoon hyvissä ajoin ennen kahtatoista.. päivällä.
Manna on superkarismaattinen ja jos ei tietäisi, että kyse on suomalaisesta artistista (suomalais-algerialainen) niin voisi kuvitella katsovansa jotain maailman tähteä ja en tarkoita etteikö suomalainen voisi olla tähti maailmalla. Aivan upea ja jos joku muu on vielä yhtä jäljessä kuin minä niin käy tutustumassa Mannan musiikkiin MySpacessa.

En edes yritä kirjoittaa keikkaraporttia, joten tässä keikka kuvina.
Paljon lisää kuvia Mannan keikalta löytyy galleriasta.

Mannan näkee tänä kesänä ainakin seuraavissa paikoissa;
18.6. Tavastia, Helsinki
20.6. Provinssirock, Seinäjoki
3.7. Ämyrock Festival, Hämeenlinna
10.7. Ruisrock, Turku
16.7. Island In The Sun -Festivaali, Ahvenanmaa
17.7. Henry’s Pub, Kuopio
18.7. Ilosaarirock, Joensuu
20.7. Kino, Pori
30.7. Q-Stock, Oulu
31.7. Karmarock, Harjavalta
Noista toivottavasti itse pääsen tuolle Tavastian keikalle, alkuillalle on toinen keikka tiedossa, mutta jos sen jälkeen. Jos vaikka pääsisi fotailemaan vähän lisää.

Teksti& kuvat: Tiia Santavirta

27.5.2010

Kuvia! The Freza @ Semifinal, Helsinki 26.5.2010

Valokuvia eiliseltä The Frezan keikalta Helsingin Semifinalista. Törmäsin bändiin ensimmäistä kertaa viime vuoden syksyllä, mutta vasta eilen tiemme kohtasivat keikan merkeissä. Suosittelen lämpimästi bändin musiikkiin tutustumista niin levyiltä kuin livenä. Tämä 17-18 -vuotiaista tytöistä vai pitääkö sanoa nuorista naisista koostuva bändi kiertää kesällä ympäri Suomea reilun 20 keikan verran, katso keikat täältä.

The Frezan uusin video Free Fall tässä alla, on tällä hetkellä ehdoton lempparibiisi tämän vuoden uutukaisista eli mahtava biisi kyseessä.



Paljon lisää kuvia The Frezan Semifinalin keikasta löydät galleriasta.

Teksti ja kuvat: Tiia Santavirta

25.5.2010

Keikkaraportti! Iso Happoradio, pieni Happoradio

Sattuma tuntuu nykyään kovasti ohjaavan musiikillisen kiinnostuksen kohteitani. Happoradio oli toki tuttu radiohiteistään, mutta kiinnostus koko bändiin heräsi kahden peräkkäisellä festarikeikalla, joille olin päätynyt puolivahingossa, toisen artistin takia. Sattumalta nettiarvonnassa voitetut liput veivät myös Joensuun yliopiston Carelia-saliin nauttimaan Happoradion ja Joensuun kaupunginorkesterin yhteiskonsertista 21.5.2010.

Happoradion nerokkaat pop-melodiat taipuivat upeasti noin 35 muusikon orkesterin soitettaviksi, ja monipuoliset tekstit aukenivat uudella tavalla keskittyneesti kuunnellessa. Komeat konserttisalipuitteet olivat tosin samalla keikan huono puoli – pientä jäykkyyttä oli havaittavissa bändissä ja varsinkin yleisössä, joka istui juhlallisesti ja taputti hillitysti kappaleiden välissä. Muutama totteli “Olette kauniita”-kappaleen “nostakaa kätenne”-käskyä, mutta muuten yleisöreaktiot olivat vähissä. Aki Tykki yritti keventää tunnelmaa itseironisilla välispiikeillä, kuten tunnustamalla, että tunsi itsensä tavallista enemmän idiootiksi pipo päässään. Salin kuumuus ahdisti kevyesti kesäpukeutunuttakin, joten voin vain kuvitella, miten kuuma solistilla oli pipossa, pikkutakissa ja lavavaloissa.

Käsiohjelmasta näki heti, että konsertti koostuisi kahdesta kuuden kappaleen setistä. Ensimmäisen setin tunnelma tiivistyi lopussa Kallioniemi-kappaleen “maailmanensi-iltaan”. Erehdyin luulemaan sitä ihan uudeksi kappaleeksi, mutta kyllä se heti kotimatkalla autossa “Kaunis Minä” -levyltä löytyi – kyse olikin ensimmäisestä live-esityksestä. Toinen hieman vieraampi kappale johon ihastuin oli “Sinä” (“…vuoksesi menisin liekkeihin, parkumatta palaisin…”). Iso osa muista kappaleista tuntui uhmaavan kesäistä säätä (“Tuhkaa hangelle”, “Itä-Suomessa tuulee”, “HC-sää”).
Toisen setin päättänyt hittisuora “Hirsipuu-Puhu äänellä jonka kuulen-Che Guevara” sai vihdoin yleisöön eloa, ja konsertti päättyi seisomataputuksiin, jotka alun jäykistelyn jälkeen olivat suorastaan hämmästyttävän raikuvat. Pieni tyylivirhe oli minusta se, että herkkä encore – biisiä en enää muista – soitettiin ilman rumpalia ja basistia. Toki välillä voi herkistellä pelkän kitaristin (tai no, tässä tapauksessa kitaristin ja kaupunginorkesterin) säestyksellä, mutta loppuhuipennuksessa pitäisi minusta koko bändin olla mukana.
Konserttimatkan bonusyllätyksenä sain kuulla Happoradiota seuraavana päivänä Iso Myy -kauppakeskuksessa. Keikkaa mainostettiin akustisena, ja oletin näkeväni lavalla Tykin, Haapasalon, kitaran ja koskettimet, mutta siellä olikin koko nelimiehinen bändi rumpuineen ja sähköbassoineen. Tiedä sitten tekikö Haapasalon akustinen kitara koko keikasta akustisen, mutta määritelmästä viis – kiva pieni puolen päivän hittisetti joka tapauksessa. Sekin meni tosin jäykäksi istumakonsertiksi, kun ensimmäiset, reilun vartin ennen keikkaa paikalla olleet, asettelivat kahvilatuolit riviin parin metrin päähän lavasta, eikä siihen kukaan kehdannut tulla eteen.

Syksyllä samassa paikassa Koop Arposen fanimuuri oli kiinni lavassa jo tuntia ennen päiväsettiä, mikä ehkä kertoo jotain enemmän itse henkilöön kohdistuvasta fanituksesta verrattuna bändin ja sen musiikin ihannoimiseen. Happoradiolle ei kiljuttu, mutta hienoista lauluista nautittiin. Erityisen isot suosionosoitukset sai hitaampi sovitus “Che Guevara”:sta, sekä “Tavikset”, jota kaupunginorkesteri ei sentään ollut soittanut.

Teksti ja kuvat: Leena Ikonen

24.5.2010

Videohaastattelussa Alexandra Alexis

Keikkaraportti! Jari Sillanpää @ Kaarihovi, Teuva, 22.5.2010

Vuodesta 1995 muistan kaksi asiaa: Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa, ja Jari Sillanpää painoi tangokuninkaan kruunun päähänsä. Eilisen Kaarihovin esiintymisten perusteella täytyy sanoa, että aika on kohdellut Sillanpäätä paremmin kuin Leijonia.

15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi laulaja oli kerännyt esitykseensä palasia vuosien varrelta. Ihan alussa kuultiin mm. sikermä 90-luvun loppupuolen hittibiiseistä. Biisit olivat kuitenkin versioitu alkuperäisiä vauhdikkaammiksi, joten ne nostattivat tanssilattialla taatusti hien pintaan.

Hiki nousi myös Sillanpäällä pintaan, koska mies heilutti lannettaan sellaiseen tahtiin, jota ei suomalaisten miesten yleensä nähdä tekevän. Latino-vaikutteiset kappaleet olivatkin ehdottomasti keikan parasta antia. Ne tuntuivat sopivat laulajalle kuin lanneliike sambaan.

Sen sijaan ensimmäisen setin loppupuolella olleet tangot ja valssit saivat lähinnä haukottelemaan. Ne laulettiin iskelmälaulajille tyypilliseen tapaan ilmeettömästi läpi. Tanssikansa kuitenkin piti niistä ja täyttivät tanssilattian. Itse olisin toivonut kuulevani enemmän Sillanpään omaa tuotantoa.

Toisten biisien lainaaminen jatkui myös toisessa setissä, kun Sillanpää muisteli useaan otteeseen lapsuuttaan. Kuulimme mm. Markku Aroa ja Katri Helenaa. Niiden esittämisestä ilmeikäs laulaja suoriutui hyvin, ja iloinen hymy paistoi sekä esiintyjän että yleisön kasvoilta. Yksi parhaimpia hetkiä oli uuden musiikkityylin, tangon ja rumban sekoituksen, esittäminen: Rungo.

Yleisön huomioonottaminen oli esimerkillistä. Huutoihin ja huomautuksiin saatiin vastaus, ja muutamat onnekkaat naiset ottivat yhteiskuvan kesken keikan. Toisessa encoressa laulaja jopa antoi yhdelle naiselle pusun poskelle. Naisten kasvojen iloinen ilme oli sanoinkuvaamaton, ja ilta huipentui Valkeaan unelmaan.

Teksti ja kuva: Terhi Mahlamäki

21.5.2010

Videohaastattelussa euroviisuista tuttu Yohanna Islannista!





Chaos Tube Yohannan harjoituksissa Kuopiossa - katso video!

Chaos Tubella oli mahdollisuus olla mukana Yohannan harjoituksissa viime sunnuntaina Kuopiossa, tässä video sieltä.

Euroviisuista tuttu islantilainen Yohanna Suomessa!

Islantilainen Yohanna kävi toistamiseen Suomessa. Tällä kertaa meitä hemmoteltiin kahdella kirkkokonsertilla, Nilsiän sekä Kuopion Alavan kirkossa.

Chaos Tubella oli ainutlaatuinen mahdollisuus seurata Yohannan ja hänen äitinsä vierailua Suomessa. Lauantaina saavuimme Kuopioon illalla ja muutamaa tuntia myöhemmin, hetkeä ennen puolta yötä tapasimme Yohannan, hänen äitinsä Margretin ja Nuorten Pohjola -tapahtuman toiminnanjohtajan Anne Tuomaisen hotellilla. Kävimme lyhyesti läpi tulevat kuvaussuunnitelmat ja olihan tietysti mukava nähdä kasvotusten ja toivottaa heidät tervetulleiksi Suomeen.

Melkein nämä konsertit jäivät toteutumatta tuhkapilvien vuoksi, aikaisemmin konsertit jo siirrettiin ja tälläkin kertaa Yohannan piti saapua perjantaina, mutta tuotakin jouduttiin päivällä siirtämään. Onneksi kaikki lennot onnistuivat ja saimme heidät Suomeen.

Sunnuntaina 16.5. Yohannan ohjelmassa oli ensimmäiseksi Savon Sanomien haastattelu klo 12:30, päätimme mennä jo sen aikana paikalle, oli tarkoitus tuotakin jo kuvatakin, mutta  haastattelutilanteessa ei oikein ollut mitään kuvattavaa niin päätin käydä vaihtamassa muutaman sanan Yohannan äidin kanssa ennen seuraavaksi alkavia harjoituksia.

Harjoitukset klo 13:00-15:00. Yohanna tapasi ensimmäistä kertaa suomalaisista muusikoista koostuvan bändinsä; Elina Kemppainen (koskettimet), Mikko Tuomi (kitara), Henri Laitinen (basso) ja Jouni Rasmussen (rummut), em. kokoonpano oli Nilsiässä ja Kuopion keikalla soitti Elinan tilalla Ossi Jauhiainen (piano).

Harjoituksissa läpikäytiin tietysti kaikki konserteissa kuultavat kappaleet, useammat kappaleet muutamaan kertaan, jotta varmasti saatiin säädettyä oikea sävellaji ym. asiat kohdilleen. Harjoituksista on tulossa yksi video myöhemmässä vaiheessa kuin myös valokuvia. Harjoituksissa oli sangen hyvä fiilis ja Yohannan kommentit mm. Suomen helteistä oli hauskoja. Islantilainen tullessaan Suomeen kuvittelee, että samanlainen ilmastohan se täälläkin on, mut ei ollut ei, Suomessa oli tuolloin kovimmat helteet Euroopassa. Aikaisemmin aamupäivällä olivat joutuneet jo käymään vaateostoksilla. 

Harjoituksissa selvisi, että konsertissa ei kuulla Yohannan soolotuotantoa vaan  hänen valitsemiaan cover-kappaleita. Useimmat kappaleet olivat hänen henkilökohtaisia suosikkejaan ja Yohanna kommentoi valintojaan, että kappaleita valitessa hän myös mietti, että ne olisivat sopivia kappaleita esitettäväksi kirkkossa. Mainittakoon kappaleista Nick Caven “Into My Arms”, Randy Crawfordin “Almaz”, Eva Cassidyn (originaali taitaa olla The Impressionsin) “People Get Ready”, Bryan Adamsin “Heaven, joka sekin olis listalla Dj Sammyn versiona ja Yohannan ehkä suosikkikappale Abban “Thank You For The Music” jne. Omiksi suosikkini näistä cover-kappaleista olivat People Get Ready, Into My Arms ja islantilaisen KK:n kaunis kappale “I Think Of Angels”, jos  nyt joitakin pitää valita.


Harjoitukset päättyivät vajaan 1,5h uurastuksen jälkeen, josta Yohannan ryhmä siirtyi syömään ja me Antsan kanssa palasimme takaisin hotellille. Tarkoitus oli, että kun ruokailu on ohi niin saan viestin, että ovat hotelille tulossa ja tehdään sovittu videohaastattelu tässä vaiheessa. Kauaa tätä ei tarvinnut odottaakaan ja  näin treffasimme Yohannan hotellin helteisessä aulassa.

Yllä haastattelun ensimmäinen osa, osat II ja III julkaistaan täällä pian. Ja tuosta helteisestä voisi vielä mainita, että kesken haastattelua sää muuttui radikaalisti, sen huomaa videoltakin hyvin, sisällä alkoi tuulemaan, itse kuvasin aukinaisen ikkunan vieressä ja olin kuin keskellä myrskyä.

Haastattelun jälkeen takaisin huoneeseen ja lepoa, tosin eihän siinä jäänyt aikaa kuin 45 minuuttia ja sitten kohti Nilsiän kirkkoa ja soundcheckia. Kirkoissa on aika hienoa kuunnella konsertteja, mutta ei yhtään mukava videokuvata tai se vielä menee, mutta valokuvaaminen on todella tuskaisaa. Jokainen räpsähdys kuuluu takariville saakka, ei viitsi nousta seisomaan, ei edes penkkirivien ulkoreunoille. Ei kauhean hyvät asetelmat konsertin tallennusta ajatellen.
Mutta musiikki soi komeasti, ai että. Vaikka takana oli vain 1,5 tuntia harjoittelua ja sen jälkeen pikainen soundcheck niin kyllä kuulosti upealta.

Yohannan laulu on niin vaivatonta, ei tarvitse katsomon puolelta huolehtiä, että miten artisti pärjää. Tuli aikaisemmin tänään vastaan yksi video Youtubessa, joka on hauska. Kyse on Yohannan omasta kappaleesta Walking On Water, joka on kuvattu amatöörikameralla Ruotsissa tv-ohjelman harjoituksissa. Jollain tavalla tämä video kuvastaa kauhean paljon Yohannaa, kyseisellä videolla hänellä pettää pokka ja syynä on hänen äitinsä, joka on jossain kuvaajan takana, tiedä sitten mitä tekee. Ja pakko mainita tässä vaiheessa, että Margret oli aivan mahtava tyyppi. Itselle tästä tuli hyvä mieli, joten päätin sen tässä jakaa kaikille.

Mutta takaisin konserttiin, josta nähtävästi ei ole tulossa mitään videoita tulevaisuudessa valitettavasti, jos tulee niin pistetään linkkiä myöhemmin julki. Konsertti kesti noin tunnin verran, jonka jälkeen Yohanna saapui jakamaan nimikirjoituksia ja poseeraamaan valokuvissa. Sen jälkeen vielä paikallinen lehti nappasi  hänet lyhyeen haastatteluun. Tämän jälkeen oli tiedossa paluumatka Kuopioon ja tämän illan ohjelma oli tässä.

Maanantaina tiedossa oli Kuopion konsertti Alavan kirkossa. Päivällä oli ollut Kuopio -lehden kuvauksia. Kuulin, että alastoman miehen kanssa oli joutunut/päässyt kuviin.. patsaasta toki kysymys. Lehti nähtävästi ilmestyy ensi viikolla, joten pitää käydä katsomassa mitä kaikkea ovat sen päivän aikana tehneet.

Kuopion konsertti poikkesi Nilsiän konsertista sillä, että biisijärjestystä oli muutettu ja viimeisissä kappaleissa Yohannan kanssa lavalle nousivat paikallinen nuorisokuoro, tämä toimikin vallan mainiosti. Lisäksi voisi mainita, että  itse pidin myös siitä, kun Ossi Jauhiainen tuli soittamaan tälle keikalle niin hän myös lauloi taustoja, joka oli ehdottomasti plussaa.

Upeat keikat ja voi vain toivoa, että sitten joskus, kun Yohannalta saadaan uutta materiaalia niin joku olisi Suomessa hereillä ja toisi hänet Suomeen konsertoimaan ja sillä kerralla saisimme kuulla hänen omaa materiaaliansa. Tällä kertaa Yohannan esiintyminen oli osa Nuorten Pohjola -tapahtumaa ja siitä suuri kiitos heille.

Se, että tämä kaikki tämä meidän osalta toteutui, että sain luvat kuvata niin siitä iso kiitos Duncanille (Team Yohanna), joka sopi kaikki asiat Yohannan kanssa etukäteen, Nuorten Pohjola -tapahtuman Anne Tuomaiselle ja tietysti Yohanna & Margret!!! <3 <3 <3 Thank You so much for everything!!

Teksti ja kuvat: Tiia Santavirta

19.5.2010

Keikkaraportti! Lontoo meets Loviisa eli Koop Arponen keikalla

Kokeneena Koop-fanina tiedän jo, että keikoilla saa varautua yllätyksiin, mutta Loviisassa 14.5.2010 niitä koettiin suorastaan yllättävän paljon. Keikan piti olla uudehkon Club Alexian yökerhossa, mutta tupsahdimmekin suoraan pubin puolella alkavaan soundcheckiin. Muutaman harjoitusbiisin jälkeen Pub Alexin viihteenä toimi MM-ottelu Suomi-Valko-Venäjä, jonka suurimpana jännitysmomenttina jääkiekkoa vähemmän innokkaasti seuraaville oli se, ettei vaan menisi jatkoajalle. Keikan oli ilmoitettu alkavan klo 24 tai pelin jälkeen, ja muutamaa minuuttia yli puolen yön se alkoikin. Koop pahoitteli sitäkin pientä myöhästymistä: “piti käydä vielä pelin jälkeen suihkussa”. Vastaavanlainen mutkattomuus jatkui läpi keikan – tohvelitkin sopivat rentoon esiintymisasuun vallan mainiosti – mutta laulu soi täysillä ja tosissaan.

Akustista trio-keikkaa oli mainostettu, mutta alkuillasta selvisi, että tulisimme saamaan kaksi trioa yhden hinnalla: yhden setin kotimaisin voimin, koskettimissa Maria Ilmoniemi ja kitarassa vielä samana viikonloppuna X factor-finaalibändissä soittanut Lasse Sakara, ja epävirallisemman jatkosetin Koopin englantilaisten muusikkoystävien, James Lascellesin ja Dane Stefaniukin säestämänä. Mutta James ei ilmeisesti malttanut pysyä irti kitarasta, joten saimme nauttia nelihenkisen “trion” soitosta ja laulusta.

Ensimmäinen setti koostui pääosin Koopin omasta materiaalista, uuden “Bright Lights” -levyn kappaleista muutamalla täydennyksellä “New Town” -esikoiselta. Kuuntelen aika vähän radiota eikä minulla ole käsitystä esim. “Young and Foolish” -sinkun soittomääristä, mutta melkoiselta hitiltä se pubiyleisön keskuudessa vaikutti. Porukka lähti ensi tahdeista mukaan taputtamaan ja huutamaan “köörejä”, joista levyllä huolehtivat James ja Dane. Vähemmän tunnettujen kappaleiden aikana tunnelma oli ehkä hillitympi mutta silti tiivis. Vain rauhallisimpien balladien, “Voices of the Past” ja “When I’m Old”, aikana kuului pientä taustamölinää – ihan kaikki eivät sittenkään täysin keskittyneet keikkaan.

Noin tunnin ja vartin musisoinnin jälkeen Koop huhuili Danea lavalle auttamaan “Unguarded Moment” -kappaleen stemmoissa, ja kerkesin jo ajatella, että taisi sittenkin olla vain yksi pidennetty setti. Mutta ei toki – saimme vain näytteen siitä, mitä tauon jälkeen olisi tarjolla. Danella on nimittäin sellainen ääni ja lavakarisma, että jätti hetkeksi ison trion solistinkin varjoonsa.

Maria ja Lasse pakkasivat soittimensa ja katosivat saman tien, mutta soitto jatkui varsin pian Koopin ja Jamesin voimin. Dane liittyi seuraan myytyään yleisölle Bright Lights -levyjä ja -hattuja. Nyt pääpaino oli covereissa, kuten “I saw her standing there”, Billy Braggin “A New England” ja tietysti myös bändikeikoilta tutut “Mustang Sally” ja “Have you ever seen the rain” (vai jokohan sitä hoilattiin yhdessä ensimmäisen setin aikana?). Huippuhetkiä olivat Koopin ja Jamesin monivuotisen yhteistyön hiomaa stemmalaulua esittelevä “Kiss from a Rose”, sekä “Think twice”. Koop selitti, että Celine Dionin kappale oli päätynyt ohjelmistoon lähinnä vitsinä. Huumorielementti oli toki mukana, erityisesti kun James rääkyi täydellä voimalla korkeimpia säveliä, mutta esitys todisti taas kerran sen, että kun osaa, on varaa pelleilläkin. Kappaleen jälkeen Koop katsoi suoraan minuun ja kysyi: “oliko ihan *a?”, enkä osannut muuta kuin pyörittää päätäni hölmösti hymyillen. Ei todellakaan, vaan mielettömän upeaa!

Puoli kolmen maissa yksi meistä eturivin faneista epäili nähneensä valomerkkivälähdyksen, mutta soitto jatkui. Koop ja kaksi kitaristia neuvottelivat aina lennossa seuraavan kappaleen osoittamatta merkkiäkään hyytymisestä. Ehkä makeaa voi sittenkin saada mahan täydeltä, emmekä todellakaan kehdanneet enää vaatia encorea kun setti kolmen maissa päättyi. Tiedä sitten oliko henkilökunta jo viittilöinyt, että saa luvan riittää – yleisölle tuli ainakin heti häätö joko discon puolelle tai kotiin.

Jäin miettimään, että miksi akustisia pubikeikkoja joskus vähätellään. Se mikä rytmisoittimissa ja ison lavan juhlavuudessa menetetään, se voitetaan intiimissä tunnelmassa ja artistin äänen paremmassa kuuluvuudessa. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä se, miten vauhdikasta tunnelmaa ja täyteläistä musiikkia saa aikaan pelkillä kitaroilla ja laululla. Ja mikä bändikeikka kestäisi lähes kolme tuntia? Nehän päättyvät monesti kuin seinään, kun DJ laittaa diskomusan soimaan sillä sekunnilla, kun ennakkoon sovittu encore päättyy. Ja siitä taisinkin keksiä miksi keikka oli siirretty yökerhosta pubin puolelle – discojumputukset olisivat muuten jääneet siltä illalta kokonaan väliin.

Teksti ja kuvat: Leena Ikonen

18.5.2010

Keikkaraportti! Olavi Uusivirta @ Klubi, Turku 13.5.2010

Olavi Uusivirran keikka Turun Klubilla alkoi hämmästyttävän dramaattisesti. Laulaja asteli lavalle puna-vihreiden valojen ja sankan sumun sekaan. Hän esitti kappaleen Uni, jossa ruumiinkieli oli olennainen osa. Esitys oli niin vahva ja vaikuttava, että se imaisi yleisön mukaansa aivan eri tavalla kuin yleensä varmoina tunnelmankohottajina tunnetut nopeat biisit. Hetkessä oli selvää, että lavalla on esiintyjä – ei pelkkä laulaja.

Preeria-levyn julkaisun jälkeinen kiertue piti odotetusti sisällään suuren määrän uuden levyn kappaleita. Mukaan mahtui kuitenkin tunnettuja biisejä myös kahdelta edelliseltä levyltä, mutta ensimmäiseltä albumilta ei kuultu mitään. Me ei kuolla koskaan –biisi sai miettimään, onko siitä tosiaan jo viisi vuotta aikaa, kun se soi radiossa.

Sinä aikana Olavi Uusivirta on kehittynyt yhdeksi Suomen mielenkiintoisimmista sanoittajista. Hän osaa sekä intertekstuaalisuuden taiat että tuoreiden kielikuvien luomisen. Kappaleet kestävät tai suorastaan vaativat enemmän kuin yhden kuuntelukerran. Siinä mielessä keikka saattoi olla vaikea ihmisille, jotka eivät olleet aiemmin uutta tuotantoa kuulleet. Toivottavasti se kuitenkin myös onnistui tehtävässään ja sai ihmiset kiinnostumaan uudesta levystä.

Laulajan energia, hyvä tunnelma ja yleisön huomioiminen oli kaunista katseltavaa. Yleisö lauloi iloisesti mukana jokaisessa kappalessa Kuolaa ja hikeä lensi lavalta eturiviin niin paljon, että tuli väkisin mieleen Turkka ja teatterikorkeakoulu.
Keikka huipentui edellisen levyn nimikappaleeseen Minä olen hullu. Se alkoi hulluuden rajoilla ja lopussa lavalle pääsivät kolme eturivin tyttöä, jotka osallistuivat instrumentaali-osuuden luomiseen. Lopputulos oli kaoottinen ellei jopa hullu.

Keikan jälkeen kuulin yleisön pohtivan, onko se niin helppoo olla onnellinen vai ei…

Teksti ja kuvat: Terhi Mahlamäki

Eliaksessa oli X-factoria!

Sunnuntaina Helsingin jäähallissa kisattu X-factor finaali keräsi hallin täyteen eri-ikäisiä ja innokkaita ohjelman faneja. Lavalle nousivat entisestään itsevarmuutta ja lavakarismaa kasvattanut Elias Hämäläinen sekä viikko toisensa jälkeen parantanut, taiteellinen ja lahjakas Samuli Taskinen.

Illan aikana nähtiin kattava läpileikkaus finalistien kyvyistä. Samuli luotti illan aikana U2:n Oneen, iskelmätyyppiseen Älä milloinkaan-nimiseen kappaleeseen, jonka hän esitti yhdessä jazz-diiva Maria Lundin kanssa sekä omaksi suosikikseen mainitsemaansa klassikkoon Hey there Delilahiin. Elias nostatti yleisön kananlihalle jo entuudestaan tutulla ”Maailma on kaunis”-balladillaan, loistavalla 1972 yhteisvedolla Anssi Kelan kanssa sekä Ray Charles klassikolla Unchain my heart.

Vielä ennen tuloslähetystä finalistit poseerasivat rauhallisina yhteiskuvissa ja suitsuttivat toistensa monipuolisuutta ja kykyjä. Samuli myös myönsi tietynlaisen haikeuden olevan jo ilmassa ohjelman loppuessa. ”Ohjelman teko on ollut älyttömän hienoa aikaa. Olen kehittynyt uskomattoman paljon laulullisesti ja saanut itseluottamusta! Tästä täysi kiitos laulunopettaja Ira Kaspille ja Gugille” Samuli totesi.

Elias puolestaan totesi ohjelman tuoneen hänen elämäänsä uudenlaista sisältöä sekä kurinalaisuutta, miehellä kun on tapana olla usein myöhässä. Unelmaa kysyttäessään mies ottaa katseen kaukaisuuteen ja henkäisee syvään: ”Ei pysty miettimään vielä niin pitkälle, on vaan hienoa, että nyt ollaan tässä ja kohta pääsee vetäytymään hetkeksi omaan rauhaan perheen seurassa”.

Ennakkotiedoista poiketen finaalishown tähtiesiintyjä Paloma Faith ei uskaltanut tuhkapilven takia lentää Suomeen ja näin ollen tv-katsojat saivat eteensä vielä kertaalleen finaalikaksikon. Heidän seuraksi lavalle nousi yllättäen myös levymoguli Gugi Kokljuschkin, joka sai yleisöltä raivoisat aplodit!

Pitkään ei saa Elias rauhassa olla, nimittäin X-factorin voitto toi miehelle levytyssopimuksen sekä 40.000 euroa, joilla mies lupasi maksaa vuokraa ja ostaa kitaran. Voiton hän omisti äidilleen, jonka mukanaolon hän tunsi hallissa. ”Se oli täällä” Elias totesi kyynelsilmin.

Teksti ja kuvat: Kim Rusi

16.5.2010

Elias Hämäläinen voitti X Factorin!

Onnittelut Eliakselle X Factorin voitosta kuin myös Samulille ja Leenalle. Kuvia viime viikkoisesta kuin tältä päivältä on tulossa myöhemmin.

14.5.2010

X Factor finalistit selvisivät - katso videohaastattelut!

Chaos Tube tapasi X Factor tuomarit Linda Lampenius-Cullbergin ja Gugi Kokljuschkinin. Fiilikset tuomareilla sangen erilaiset finalistien ratkettua.


Chaos Tube tapasi X Factor -ohjelman jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Leena Tirrosen, joka oli hetkeä aikaisemmin saanut tietää ettei esiinny X Factorin finaalissa. Mitä mietteitä Leenalla kolmannesta sijasta ja tulevaisuuden suhteen.






13.5.2010

Keikkaraportti! Maija Vilkkumaa @ Kooma, Turku, 12.5.2010

Maija Vilkkumaa on yksi menestyneimmistä suomalaisista naisartisteista. Hänen suosionsa on jatkunut yli kymmenen vuotta. Hänen lyriikkansa osuvat sekä nuoriin tyttöihin että vanhempiin naisiin. Lyriikoiden mukana voi kasvaa teinistä aikuiseksi ja samaistua joka hetkeen – tai tarkemmin sanottuna niihin hetkiin, jolloin elämä ahdistaa.

Vilkkumaa tulkitsee laulut persoonallisella äänellään ja energialla, joka saa tanssilattian huutamaan ja tanssimaan mukana. Yleisö koostuu pääasiassa vahvoista naisista, jotka tekevät elämässään mitä haluavat – tai ainakin haaveilevat siitä. Keikalla voi surutta huutaa kurkkunsa kipeäksi ja julistaa, että muiden mielipiteet eivät kiinnosta. Monet laulut sisältävät myös itseironiaa, joka saa hymyilemään.

Mystistä on vain se, että mitä ne muutamat miehet noilta keikoilta saavat. He eivät voi samaistumisen kautta löytää sisäistä Ingalssin Lauraansa tai naista, joka kaipaa naimisiin. Ehkä peikkotukkaisen laulajattaren tulkinta kuitenkin koskettaa myös heitä. On miellyttävää katsoa, kun nainen ottaa yleisön ja koko elämän omiin käsiinsä.

Eikä kaikki lyriikat tietenkään ole pelkästään naisille suunnattuja. Esimerkiksi single-biisinä suuressa radiosoitossakin ollut Lottovoitto tuo esiin yhteiskuntakritiikkiä, joka koskee kaikkia suomalaisia. Kantavana teemana useimmissa biiseissä on kaipuu paremmasta elämästä. Jos asiat eivät ole hyvin, se pitää huutaa ääneen.

Kooman soittolista koostui hittibiiseistä, jotka olivat tasaisesti valittu kaikilta julkaistuilta albumeilta. Kuulimme kaikki olennaisimmat biisit Satumaatangosta Rouvakellariin. Biisit myös jaottuivat hienosti ensin riehuntaan, joka pysähtyi hetkeksi tunnelmointiin. Sen jälkeen taas villiinnyttiin tanssiin. Yksi kauneimmista hetkistä oli Viimeinen laulu, jonka sanoissa tiivistyy koko keikan tunnelma: ”Siin olis raivo ja nauru ja riemu ja haikeus”.

Teksti & kuva: Terhi Mahlamäki

12.5.2010

120% Adam Lambert

Mystisestä viikonlopusta on kulunut puolitoista viikkoa, eikä vieläkään oikein osaa käsitellä kaikkea tapahtunutta. Vielä muutama kuukausi sitten haaveena oli ”ehkä sitten joskus viiden vuoden päästä” nähdä Adam Lambert ihan oikeasti, mutta missään vaiheessa ei uskaltanut edes unelmoida mahdollisuudesta tavata kyseinen laulaja vuoden intensiivisen fanittelun jälkeen. Miksi se nyt johonkin Suomeen tulisi? Niinpä. Kuitenkin, vapunpäivänä vuonna 2010 sitä istuu lentokentän kahvilassa kymmenen ihmisen kanssa, joita ei ole koskaan aiemmin tavannut mutta jotka olivat täysin samassa tilanteessa kuin itse.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen niin itse kuin muutkin alkoivat olla jo sen verran jännittyneitä, että Adamin yksinkertainen ”Off to Helsinki!!”-päivitys Twitterissä aikaansai pienoisia riemunkiljahduksia. Ihan kohta se tapahtuu, ehkä reilun tunnin päästä! Adamin poppoon Berliinin-lennon oli määrä laskeutua Helsinki-Vantaan lentokentälle 14.45, mutta ovesta kulki tuntemattomia naamoja, yksi toisensa perään ihmetellen ”onkos sieltä joku julkkis tulossa?”. Ja joka kerta sama vastaus, ”no Adam Lambert, se on amerikkalainen laulaja.”

Se reilun 10 hengen faniporukkakin oli tuplaantunut, ehkä triplaantunutkin viimeisten parin tunnin aikana. Lopulta puoli neljän maissa se kuitenkin tapahtui, mitä kaikki odotimme: Adam bändeineen ja assistentteineen saapui fanien eteen. Jostain kumman syystä onnistuin jopa pitämään itseni jotenkuten kasassa. Väsyneitähän ne kaikki olivat vähien yöunien ja matkustelun vuoksi, Adam ja basisti Tommy aurinkolasit silmillä, mutta hymy ei hyytynyt hetkeksikään. Aikaa riitti jokaiselle fanille, jokainen sai yhteiskuvansa ja osa pääsi halaamaankin. Se kauan odotettu hetki oli lopulta melko nopeasti ohi ja ympärillä olevat fanit tuntuivat olevan yhtä pyörällä päästään kuin itsekin… ei vaan voi olla totta. Apua.

Sunnuntaiaamuna herätessä olo kutakuinkin yhtä epätodellinen. Mieli ei pystynyt käsittelemään edellisen päivän tapahtumia vielä ollenkaan ja jopa ajatus samassa maassa olemisesta oli kohtalaisen käsittämätön. Ja lisää oli tulossa…

Alun perin meidän porukalla oli suunnitelmana käydä puolen päivän jälkeen tai yhden maissa katselemassa, missä voimissa Stockmannin nimmarijono on. Mikäli tungosta ei olisi ollut, siinähän olisi vielä ehtinyt kivasti shoppailemaankin. Viime hetkellä suunnitelmia muutettiin sen verran, että päädyttiin Stockan ovien eteen puoli kahdentoista maissa, mikä olikin lopulta juuri sopiva ajoitus. Porukkaa ovien edessä oli jo reippaasti useita kymmeniä.

Jälkeenpäin jo ajatus saapumisesta vasta kahden aikaan kauhistutti, siinä vaiheessa saapuneet kun olivat ehkä satojen muiden takana, viimeisimmät eivät mahtuneet edes tavarataloon sisälle jonottamaan. Reilun neljän tunnin odottelun jälkeen jännitys alkoi olla taas huipussaan, ympärillä muut fanit äännähtelivät jo pelkästä tiedosta, että h-hetkeen oli aikaa vain 15 minuuttia. Jossain vaiheessa kajareista alkoi soida Adamin levy, joka kummasti nosti fiilistä siihen asti, että muutaman metrin päässä jonottanut tyttöporukka alkoi laulaa Whataya Want From Me:tä biisin tahtiin ja ympärillä olleet fanit liittyivät yhteislauluun.

Muutaman minuutin yli neljä koitti vihdoin se, mitä reilut neljä tuntia oltiin odoteltukin. Adam! Voi sitä huudon määrää… omalta jonotuspaikaltanihan en juurikaan mitään nähnyt lavalle asti, matkaa oli kuitenkin sen verran ja ihmisiä edessä, takana ja molemmilla sivuilla. Ja taas yhteislaulettiin.


Kymmenisen minuuttia jono liikkui hiljalleen eteenpäin, levy soi edelleen kajareissa ja Soaked-biisin kohdalla oltiin jo muutaman metrin päässä. Nyt oli se hetki koota itsensä ja pitää itsensä jotenkuten järjissään, saada se nimmari levynkanteen ja saada sanotuksi kiitokset edellisen päivän lentokenttähetkistä.


Se kohtaaminen oli juurikin sitä, mitä odotin ja miten sadat muut Adamin tavanneet fanit olivat hetkeä kuvailleet. Jälleen hyvä ystäväni Epätodellinen Olo hiipi puseroon, kun edessä istuu joku, joka on viimeisen päälle laitettu ja josta huokuu se käsittämätön positiivinen energia. Ja ne neljä, viisi sekuntia, jotka hänen edessään sai viettää… ei sitä pysty sanoin kuvaamaan, kun ne valovoimaiset silmät tapittavat suoraan omiin silmiin ja jokaisen fanin kohdalla mies näyttää yhtä vilpittömältä,  saamastaan huomiosta otetulta ja kirkkaalta, loistavalta tähdeltä. Ihme ja kumma, vieläkin ollaan hengissä, joskin pää pyörällä ja nokat kohti viikonlopun kolmatta h-hetkeä.


Hieman ennen X Factorin alkua lavalta huudatettiin yleisöä ja kyseltiin, ketä ihmiset olivat tulleet katsomaan tänään. ”Adam!” raikui useammastakin tuolista… tasapuolisuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että kuului niitä kilpailijoidenkin nimiä jonkin verran. Adamin faneja paikalla oli kivasti, ja sen varmasti Heikki Paasonen ja mainoskatkoilla yleisöä lämmittelyt stand up –koomikkokin huomasivat. Aina kun Adamin nimen sanoi mikkiin, salista kuului epämääräistä mölinää ja käsien taputtelua, jopa siihen asti että siitä tuli illan aikana jonkin sortin vitsi ja taikasana.

Hieman ennen iltayhdeksää yleisö kohahti jälleen kohtalaisen isosti, kun lavalle asteli – no kukas muukaan kuin Adam. Ja jälleen mielen valtasi täysi mykistys ensijärkytyksestä toivuttua. Tällä kertaa suurin huomio keskittyi siihen uskomattoman tyylikkääseen violetin-purppuranväriseen kravattiin Adamin muun olemuksen ohella. Jestas. Asuyhdistelmä toimi niin järjettömän hyvin, lähes kokomusta, kimmeltelevä vaatekokonaisuus… niin ja kravatti, joka vei huomion täysin.

Seuraavat puolitoista tuntia yritti toipua ihastuksesta violettiin kravattiin ja samalla valmistaa itseään siihen, että todellakin oli näkemässä Adamin esiintyvän. Vihdoin esitys oli valmis alkamaan ja ei varmaan tarvinne erikseen mainita, kuinka paljon visuaalinen silmä tykkäsi sen tietyn kravatin väreihin täydellisesti sopivista rummuista. Yliluonnollinen olento aloitti shownsa… ”hey, slow it down, whataya want from me”. Voi apua. Ja bändikin näytti aivan uskomattoman hyvältä. Basisti Tommy valkoisessa paidassaan, kitaristi Monte hiukset tuunattu ylös, kosketinsoittaja Camila yhtä tyylikkäänä kuin Longineu rumpujensa takanakin. Sääli, että show jäi vain yhden biisin mittaiseksi. Sellaisen esityksen jälkeen oli melko vaikea yrittää keskittyä enää loppuosaan tuloslähetyksestä. Sopii vain toivoa, että Adamin kiertue saataisiin ulotettua Jenkkilästä Atlantin tällekin puolelle.

"Miljoona" valokuvaa Adamin Suomen visiitistä löytyy galleriasta.

Teksti: Salla Ritvos
Kuvat: Tiia Santavirta

11.5.2010

Keikkaraportti! James Yuill @ Turku, Klubi 8.5.2010

Minä en ole koskaan kuunnellut elektro-musiikkia. Olen suhtautunut siihen varsin ennakkoluuloisesti ja pitänyt sitä kummallisena hörhöilynä. Sattuman kautta kuitenkin päädyin Turun Klubille katsomaan brittiläistä James Yuillia, joka on ensimmäistä kertaa Suomessa kiertueella.

Hän oli lavalla yksin akustisen kitaran, kannettavan tietokoneen ja levysoittimen kanssa. Lavan takana screenillä pyörivät elektronisen musiikin kanssa yhteensopivat kuviot, jotka veivät osaltaan mukaan musiikin maailmaan.

Aluksi olin hämmentynyt, mutta Yuillin alettua laulaa vakuutuin. Hänen pehmeä äänensä sopi hienosti elektronisiin taustoihin ja loi kauttaaltaan pehmeän ja vaikuttavan tunnelman, johon oli helppo sukeltaa mukaan. Musiikki vei tietynlaiseen hypnoottiseen transsitilaan, jossa unohti koko ympäröivän maailman. Instrumentaalit kohdat olivat pitkiä, ja biisien rajoja ei olisi erottanut toisistaan ilman välispiikkejä.
Tuntui siltä kuin sillä ei olisi ollenkaan väliä, mitä lyriikoissa lauletaan. Tärkeämpää on se, että laulu sopii yhtenä elementtinä täydellisesti osaksi musiikkia. Yhdessä kohtaa kuitenkin havahduin miettimään lyriikoita. Silloin laulettiin, että kaikki on hyvin. Kaikki olikin hyvin, ja me olimme siinä yhdessä omassa maailmassa, jossa ei ole muita.

Yuillilla ei ollut karismaa, joka olisi pakottanut katsomaan häntä. Sen sijaan katse kulki taustalle heijastetuissa kuvioissa, tai silmät sulkeutuivat. Yleisö oli hiljaisesti huojuva massa, joka tunsi musiikin vaikutuksen kaikkialla kehossaan.

Keikan edetessä jotkut intoutuivat tanssimaan. Minuun se vaikutti pitkän työpäivän jälkeen täysin päinvastoin. Halusin välittömästi painua peiton alle näkemään mitä omituisimpia unia. Kokemus oli kaikin puolin vaikuttava ja avartava.

Teksti: Terhi Mahlamäki

Videohaastattelussa Amy Macdonald

Sunnuntaina X Factorissa vieraillut Amy Macdonald ehti hetken vaihtaa kuulumisia Chaos Tuben kanssa. Katso myös galleriasta valokuvat Amyn esiintymisestä X Factorissa sekä lehdistötilaisuudesta.

Videohaastattelussa Tuure Kilpeläinen

Tapasimme Tuure Kilpeläisen X Factor -ohjelman kuvauksissa, jossa hän esitti kirjoittamansa, Jonna Tervomaan tutuksi tekemän, kappaleen Suljettu sydän yhdessä kilpailija Elias Hämäläisen kanssa. Mitä mietteitä Tuurella itse X Factor kilpailusta ja tietysti aiheena myös juuri julkaistu miehen tuore levy Valon pisaroita.

6.5.2010

Videohaastattelussa Amanda Jenssen 6.5.2010

Chaos Tube haastatteli Ruotsin Idols -ohjelmasta tutuksi tullutta Amanda Jensseniä Helsingissä 6.5. Amanda sijoittui vuoden 2007 Idolsissa 2. saaden äänistä 48,7%. Amanda ei ole tyypillinen idols-artisti, kannattaa tutustua vaikka normaalisti Idolsista tulleista artisteista et pitäisikään!



5.5.2010

Kuvia ja videohaastatteluita! X Factorin lehdistötilaisuus su 2.5.

X Factorin tuomari Renne Korppila sekä kilpailijat Elias Hämäläinen ja Samuli Taskinen kertovat tunnelmistaan viime sunnuntaisen lähetyksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.



Mitä mieltä Linda Lampenius on siitä, että Enchant pudotettiin X Factorin top3 joukosta..



X Factorista pudonneiden Enchantin mietteitä.



X Factor 2.5. valokuvia löytyy paljon galleriasta.

4.5.2010

Katso hieno speedpainting video True Bloodin Eric Northmanista!

Pakko mainita tämä video, josta kaveri juuri vinkkasi. Tiia Öhman on tehnyt Youtubeen “speedpainting” videon, katso ja ihastu! Kannattaa myös käydä hänen kotisivuilla katsomassa valokuvia, taideprinttejä ja maalauksia.

1.5.2010

Fanit Adam Lambertia vastassa lentokentällä - katso video!

Aikaisemmin tänään iltapäivällä saapunutta Adam Lamberttia oli vastassa suuri joukko ihailijoita. Tässä videomuodossa Lambertin Suomeen saapuminen.

Kuvia! Adam Lambert saapui Suomeen

Tänään iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentällä kävi aikamoinen kuhina, kun Adam Lambertin fanit odottivat idolinsa ensimmäistä visiittiä Suomeen. Adam Lambert esiintyy huomenna X Factor -ohjelmassa, jota ennen hän jakaa nimikirjoituksia Stockmannilla klo 16-17, kannattaa mennä ajoissa paikalla!!
Adam Lambertin levy For Your Entertainment julkaistiin viime vuoden lopussa ja juuri on ilmestynyt päivitetty painos levystä, jossa on 4 uutta kappaletta.. Kuvia lentokentältä lauantaina 1.5.2010

Kuvia löytyy lisää galleriasta.

Palkki

Palkki